Torstaina 22.6. läksimme Granadasta kohti San Juan del Suria. Matkalla kävimme ensin Masayan tulivuorella, joka oli hyvin vaikuttava. Tulivuoren uumenista tuprusi savua, rikinkatku on voimakas ja tunnelma oli aavemainen. Autonkuljettajamme mukaan tulivuorella on viime aikoina tiukennettu turvallisuusohjeita, koska merkit tulivuoren toiminnasta ovat lisääntyneet.
Tulivuorelta ajoimme käsitöistään kuuluisaan Masayan kaupunkiin, jossa kävimme kahdella torilla ja riippumattoja myyvällä alueella, josta lähtikin mukaamme useita riippumattoja. Sitten suuntasimme Catarinan näköalapaikalle ihastelemaan maisemia Masayan Lagunan ympärillä. Näköalapaikalla oli useita ravintoloita ja söimme niistä yhdessä. Kiertelimme Masayan ympäristössä etsimässä Seijalle ja Heikille oikean väristä kiikkutuolia. Kiikkuja ja muita huonekaluja näytettiin tuottavan alueella todella paljon. Kiikkutuoli löytyi ja pääsimme lähtemään kohti San Juan del Suria.
San Juan del Sur
San Juan del Suriin saavuimme auringon laskiessa seitsemän aikoihin. Asetuimme hotelliimme, joka oli luksusta aiempiin majapaikkoihimme verrattuna. Kävimme iltaoluella rantakahvilassa. Kaupunki vaikutti kivalta, se oli pienen lahden poukamassa, lahdessa kellui kalastusveneitä. Ilma oli mukavan lämmin, ei lainkaan tukahduttava.
Juhannusaattoa, pe 23.6., Maija kuvaa matkakertomuksessaan seuraavasti:
”Aamulla lähdimme kaupungille etsimään pankkia ja rautakauppaa. Päätimme jakaantua kahdeksi porukaksi ja sovimme tapaamisen rantapaikkaan parinkymmenen kilometrin päähän. Paikka oli tosi hyvä, hieno hiekkaranta, komeat maisemat, rannalla kahvila, josta sai ruokaa ja kylmää syömistä ja jossa saattoi istua varjossa. Voimakas vuorovesi meinasi kastella rannalla olevat tavaramme. Vesi ei tuntunut yhtä kuumalta kuin Leonissa, aallot olivat vähintään yhtä isoja.
Kolmelta lähdimme takaisin kaupunkiin. Pienen tauon jälkeen menimme kaikki jätskibaariin, sen jälkeen kävimme Sallan ja Emman kanssa ostamassa rommia, Te de Jamaicaa ja kynttilänjalkoja. Takaisin hotellille.
Kuuden jälkeen lähdimme Emman kanssa katsomaan auringonlaskua Tyynelle valtamerelle, muut jäivät hotellille. Näky oli vaikuttava. Rannalta menimme katedraalille, jonne oli kerääntynyt väkeä kaupungin suojeluspyhimyksen San Juan de Baptistan (Johannes Kastaja) juhlaa viettämään. Oli juhannusaattoilta. Matkalla näimme kulkueen, jossa tämän pyhimyksen patsasta vietiin torvisoittokunnan säestyksellä juhlapaikalle. Ilotulitus oli jo alkanut ja sitä jatkuikin yöhön asti. Ensin kuului vain paukahduksia ja näkyi hieman savua, illan pimetessä näimme valtavat määrät loistavia ilotulistusraketteja. Odoteltiin, mitä tapahtuu. Väkeä oli paljon ja kaikki juhlamielellä. Myös muut matkaseurueemme jäsenet tulivat paikalle. Kuunneltiin pari puhetta ja lavalla esiteltiin kaupungin merkkihenkilöitä. Kun mitään muuta ei tapahtunut, muut porukastamme paitsi Emma ja minä lähtivät syömään. Tunnelma alkoi tiivistyä. Aukiolla oli satoja tuoleja, varmaan muutamia tuhansia ihmisiä seisoi aukiolla ja sen laitamilla. Juhlan vihdoin alkaessa ensimmäinen varsinainen ohjelmanumero oli kaupungin kauneuskuningattaren saattaminen lavalle. Hänet tuotiin nuorten komeiden puolialastomien miesten kantamassa kantotuolissa. Lavalle tuli myös edellinen kuningatar, pieni tyttö ja joku mies, liekö hänkin kaupungin kaunein, se ei selvinnyt. Tämän suositun ohjelmanumeron jälkeen alkoi varsinainen karnevaali. Kymmenet tanssiryhmät kävivät lavalla vuorollaan, oli pieniä lapsia, nuoria ja vanhoja sekä ammattilaisilta vaikuttavia aikuisryhmiä. Osa tansseista oli kertovia, jonkinlaisia kuvaelmia, jonka juonta emme ymmärtäneet. Henkilöhahmoina olivat mm. paholaiset, kuolema, pyhimyksiä jne. Myös traditionaalinen jättiläisnainen ja hänen pieni miesseuralaisensa tulivat lavalle. Musiikki oli välillä elävää musiikkia, välillä kuulimme levyjä. Orkesterina oli neljä marimbansoittajaa, basso ja kitara. Välillä pari nuorta miestä esitti karaokelauluja, jotka saivat suunnattoman suosion. Kävimme välillä ostamassa pari kylmää olutta ja suolakeksejä, koska emme malttaneet lähteä syömään lainkaan. Juhla päättyi klo 23 jättiläismäiseen ilotulitukseen. Sen jälkeen patsasta lähdettiin kuljettamaan kadulla ja samaan aikaan pieniä sähikäisraketteja syöksevät miesten olkapäillä kannettavat pajuhärät alkoivat ryntäillä väen seassa. Se oli kaikista erittäin hauskaa vaikka aika pelottavaa. Aukiolla alkoi soittaa bändi, välillä torvisoittokunta soitti ja ihmiset tanssivat. Lähdimme uupuneina nukkumaan klo 23.30. Oli vaikea nukahtaa tämän kaiken jälkeen.”
Kotimatka
Lauantaiaamu koitti sateisena. Pakkasimme tavaramme ja lähdimme kahdella autolla Rivasiin odottamaan Ticabusia. Haikeat jäähyväiset Päivikin kanssa. Bussimatka Costa Ricaan ei tuntunut niin pitkältä ja ihmeelliseltä kuin tullessamme Nicaraguaan, silmä oli jo tottunut maisemaan. Illan suussa saavuimme San Joseen. Vietimme sunnuntai katsellen San Joseeta ja maanantaina lensimme Orlandon ja Amsterdamin kautta Suomeen.