Sunnuntai 18. kesäkuuta: Ometepen tulivuorisaarelle

Taas pakkasimme itsemme autoon ja lähdimme matkaan. San Jorgen lauttarannalta auto lähti takaisin Granadaan ja me jäimme odottamaan lauttaa. Lautamatka Nicaraguajärvellä kohti Ometepen saarta oli mukava ja kesti tunnin. Ainoa ongelma oli Tatun kova ripuli ja pahoinvointi. Ometepellä Moyogalpan rannassa meitä oli vastassa Petri Jaakola. Majoituimme hotelliin, jonka jälkeen lähdimme Petrin vapaa-ajan talolle. Hän esitteli viljelyksiään, joita olikin monenlaisia ja paljon. Sen jälkeen istuimme kuuntelemaan, kun hän kertoi meille Nicaraguan poliittisesta ja taloudellisesta tilanteesta, tulevista vaaleista ja työstään.

Petri oli lähdössä iltapäivällä Managuaan ja paikallisen lääkärin kehotuksesta Maija lähti hänen mukanaan sairaalaan tutkittavaksi, koska iltapäivän aikana yllättäen Maijalla alkoi ilmetä turvotusta kaulalla.

Me muut vietimme iltapäivän Petrin tiluksilla, uimme Nicaraguajärvessä ja söimme hyvän piknikaterian, jonka valmisti meille majapaikkamme väki.

Maanantaina meillä oli ohjelmassa kiertoajelu Ometepellä: kävimme saaren toisessa kaupungissa Altagraciassa, jossa tutustuimme museoon ja kirkkoon. Kirkon pihalla oli Ometepeltä löytyneitä suurikokoisia esikolumbiaanisia kiviveistoksia. Altagraciasta jatkoimme Chargo Verdeen, joka on melko uusi turistiranta. Rannalla oli vähän väkeä, ja hyvä ravintola (jossa koko ajan puute vaihtorahasta) ja hotelli. Ranta oli kaunis ja puhdas, nautimme uimisesta eikä Milkakaan muistanut pelätä makean veden haita, joita Nicaraguajärvessä pitäisi olla. Tulivuori näkyi koko ajan taustalla.

Kuva 28. Milkan ja Tatun lisäksi myös Seija ja Heikki viihtyivät hyvin Nicaraguajärvessä.

Granada

Tiistaina matkustimme Ometepeltä mantereelle. Seijan päiväkirjan mukaan lauttamatkalla ”ihailimme Ometepen tulivuoria (Concepcion ja Maderas) sillä ne ovat sanoinkuvaamattoman upeita kohotessaan saaresta ylös. Pinnan vaihtelut ja värit näkyivät niin selvästi, mutta niitä ei tahdo saada kuvaan vangituksi”.

Tatu ja Eija lähtivät Rivasista Ticabussilla kotimatkalle ja me muut menimme paikallisbussilla Granadaan. Granadassa tapasimme sairaalareissun tehneen Maijan ja olimme kaikki helpottuneita, kun mistään erityisen vakavasta ei ollut kyse (Maijalla oli viruksen aiheuttama kilpirauhastulehdus). Granadassa lämpötila oli +38 ja kuumuus oli todella tukalaa.

Keskiviikosta 21.6. kirjoittaa Seija näin: ”Aamulla varhain 8.30, hyvän aamiaisen jälkeen, lähdimme veneajelulle Nicaraguajärvelle. Siinä Granadan edustalla on 365 saaren saaristo. Saari vuoden jokaiselle päivälle. Orlando, majapaikkamme isäntä, vei meidät. Milka ja Erja jäivät toipumaan. Matkasimme kivalla katetulla aluksella, jossa oli hyvät istuimet. Nuorimies toimi kapteeninamme, hän esitteli meille mikä saari on kenenkin suvun tai ihmisen. Paljon oli rikkailla suvuilla ja ihmisillä siellä saaria, jotka oli rakennettu aika täyteen. Uskomattoman mauttomia lukaaleja, joita hoitamaan oli palkattu paikallista väestöä. Oli myös muutamia saaria myytävänä; rakentamaton saari 25–30 000 USD ja rakennetut 400–500 000 USD. Yksi saari oli myös vuokrattavana, 250 USD per viikonloppu ja sinne sopii toistakymmentä henkeä. Ei olisi meille kallis. Yksi saarista oli apinasaari. Saaressa asuu kolme apinaa, joille omistaja toimittaa ruokaa päivittäin. Omistaja asuu viereisessä saaressa. Venekierros kesti kolme tuntia, josta noin tunnin vietimme ravintolasaarella, jossa söimme eväät ja joimme kahvit. Tarkoitus oli myös uida, mutta ranta ei houkutellut. Se oli roskainen ja rannassa lätkötti kuolleita kaloja. Eräs rouva pesi rannalla pyykkiä; oli vyötäisiä myöten vedessä vaatteet päällä, ja työn lopuksi hän pesi hiuksensa samassa paikassa edelleen vaatteet päällä. Palasimme rantaan, jossa Orlando odotti meitä. Ajoimme hotelliin, pidimme pienen tauon. Päivikki kertoi eilen, että Granadassa ei ole ollut niin kuumaa aikoihin, 38 astetta. Sähköt ovat välillä poikki suhteellisen pitkänkin ajan.”

Kuva 29. Yksi apinasaaren apinoista.

Iltapäivällä kävimme tutustumassa Granadassa toimivaan PRONAT:iin, joka on Kaija Tiittasen ja Martin Mayorgan perustama suomalais-nicaragualainen hanke naisten aseman parantamiseksi.

Kuva 30. Tuulettimet ovat enemmän kuin tarpeen, kun tietotekniikkaa opiskellaan Granadan helteessä.

PRONAT järjestää lyhyitä, ammattiin valmistavia kursseja (mm. ompelua, tietotekniikkaa ja englannin kieltä) naispuolisille opiskelijoille ilman ikärajoitusta. Opiskelijat ovat kaupungin köyhimmistä kortteleista ja opetus on maksutonta. Projekti, joka tarjoaa työpaikan neljälle paikalliselle työttömälle, toimii suomalaisten ja amerikkalaisten yksityishenkilöiden lahjoitusten varassa. Käyntimme aikaan oli parhaillaan menossa tietotekniikkakurssi ja veimmekin lahjoituksena Maijan perheeltä yhden kannattavan tietokoneen.